teksti: 27 Cragissa topoa ylläpitävä Team Fat and Bitter

Ensimmäiset merkit kiipeämisestä Lapissa juontavat juurensa 1980-luvulle. Varsinaisia ​​pioneereja oli vain vähän, ja he olivat hajallaan ympäri maakuntaa. Ensimmäinen sukupolvi kiipesi pääasiassa Korouomalla, Hirveäkurulla ja Hiidenkirnuilla. Luppiobergetin seinistä löytyy myös muutamia ruosteisia pitoneja. Aluksi perinteinen köysikiipeily oli pelin nimi ja boulderointi oli vanhan koulun tyyliä, jolloin availtiin vain muutama pitkä traverse ja joitain yläköysiongelmia.

2. sukupolvi

1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla Hiidenkirnut alkoi näyttää uuden sukupolven merkkejä. Reitti nimeltä Kitkasika on oiva esimerkki vanhan koulunkunnan tyylisestä rohkeasta highballista, jotka olivat tuolloin suosittuja. Kitkasika näki ensimmäisen nousunsa vuonna 1994, samana vuonna kuin Pikku-Paavo. Pikku-Paavo oli erilainen, sillä siinä oli uudenlaisia ​​ominaisuuksia jotka tulisivat standardiksi tulevaisuudessa. Vuonna 1997 tuleva säämies palasi Yosemiteltä Rovaniemelle ja oli nähnyt boulderoinnin ”tulevaisuuden”. Todettiin, että lohkareiden ei välttämättä tarvitse olla pitkiä tai korkeita, ne voivat olla sit startteja ja koostua vain muutamasta kovasta liikkeestä. Tämä muutti kaiken ja loi paljon uutta potentiaalia Hiidenkirnuille.

Toinen sukupolvi loi Hiidenkirnujen sydämen lähettämällä klassisia ongelmia kuten Los Cojones, Hyvä elämä, Las angustias de la vida, NFL, Adios, Pyramid direct, Bolognan Leijonakuningas ja monia muita. Uusi tyyli mahdollisti Hiidenkirnujen täyden potentiaalin. Potentiaalin, joka ulottuisi yli 300 reittiin. Kiipeilijöitä oli kuitenkin vähän ja kehitys oli hidasta. Sitten alkoi Suomen boulderbuumi!

Uusi aalto

Vuosituhannen tienoilla boulderointi yleistyi kaikkialla Suomessa. Ihmiset alkoivat nähdä Suomen todelliset mahdollisuudet boulderointikohteena. Uusia alueita ympäri Suomea kehitettiin ennennäkemättömällä määrällä ja vauhdilla. Tämä uusien kiipeilijöiden aalto saavutti Rovaniemen noin 2002 ja sulautui toisen sukupolven joukkoon. Tämä aloitti uuden kehityksen Lapin boulderointiin. Ei vain Hiidenkirnuilla, vaan kaikkialla Lapissa. Tämä aikakausi synnytti klassisia ongelmia, kuten Midi ja sen sit start, Maitomies, Kuningas päiväksi, Susiraja, Myrsky vesilasissa ja useita muita.

"Uuden aallon" pyyhkäisyn jälkeen boulderointi ulottui Lapissa nyt Inarijärven syrjäisiltä rannoilta aina Rovaniemen oikeustalon seiniin asti. Lapissa boulderointi oli yleensä uusien alueiden etsimistä ja kehittämistä ja sen "Shangri Lan" etsimistä. Hiidenkirnuista tuli perusleiri, jossa pohjoisen boulderoinnin vaikeustaso kehittyi. Ihmiset avasivat ja kehittivät jo aiemmin avaamatta jääneitä vaikeampia linjoja. Ensimmäinen 7A kiivettiin vuonna 1997 ja vuosikymmen myöhemmin entinen jäätelöautonkuljettaja kiipesi ensimmäisen 8A:n ja Lapin ongelmien määrä kasvoi nopeasti 128:sta aina 782 lohkareeseen seitsemässä vuodessa.

Nykyaika

Nykyään Hiidenkirnut on luonnollisesti hiljentynyt suuresta kehityksestä, mutta monet kiipeilijät ovat aktiivisesti työntäneet vaikeuden rajoja ja ovat hellittämättä avanneet uusia vaikeita reittejä. Nämä historialliset vaiheet ja niihin osallistuneet ihmiset ovat luoneet boulderointialueen, jossa voi kokea Lapin boulderointihistoriaa. Hiidenkirnuista löytyy melkein kaikkea naurettavan kovista sittareista rohkeisiin ja softeihin highballeihin.

Lue lisää alueesta 27 Cragsissa!